Kiinnitä turvavyösi, kun ajamme läpi 1970-luvun Detroitin yökatujen Motor Cityssä, pääosissa Alan Ritchson, Shailene Woodley ja joukko tuttuja kasvoja kuten Ben Foster ja Pablo Schreiber. Valmistaudu astumaan karkeaan maisemaan, jota valaisevat neonvalot ja hämärät alamaailman tekemiset. Ohjaaja Potsy Ponciroli on luonut näyttämön elokuvamatkalle, jossa tyyli on runsasta, mutta sisältö vähäisempää.
Hiljainen mutta äänekäs ajo
Kuvittele tämä: rikostrilleri lähes ilman dialogia. Rohkea konsepti, joka on herätetty eloon voimakkaasti lavastetuilla toimintakohtauksilla ja upealla 70-luvun musiikkiraidalla, joka pitää vauhdin yllä. David Bowiesta Fleetwood Maciin, musiikki luo aikakauden tunnelmaa, vaikka henkilöhahmojen syvyys tuntuu katoavan räjähtävässä hiljaisuudessa.
Ritchsonin vakavuus
John Millerin roolissa Ritchson pursuaa tunnekuohua, jota ohjaa kipu ja raivo. Hän on jäänyt julman huumeparonin kutomaan monimutkaiseen verkkoon, jossa hän ilmentää kliseisestä kovuutta, mutta tarjoaa hetkittäisiä tunteenpurkauksia, jotka sidottavat kerronnan sydämeen. Kuten todettu The Hollywood Reporterissä, Ritchson pitää yleisön otteessaan intensiivisellä läsnäolollaan kaaoksen keskellä.
Woodley, Foster ja troppien ansaan jäänyt näyttelijäkaarti
Vaikka näyttelijäkaarti on täynnä lahjakkaita nimiä, he jäävät kiinni väsyneisiin arkkityyppisiin rooleihin, jotka tuntuvat enemmän kunnianosoitukselta kuin innovaatiolta. Woodleyn Sophia tanssii femme fatale -viehätyksen ja epäasianmukaisen uskollisuuden välillä, jättäen katsojat miettimään hänen todellisia aikomuksiaan. Samaan aikaan Foster, Schreiber ja McKenzie tekevät parhaansa, mutta käsikirjoitus rajoittaa heidän hahmojensa kehityksen pinnallisen jännityksen tasolle.
Tyyli sisällön sijaan
Poncirolin ohjaus lumoaa vangiten vanhan Detroitin rapistuvaa loistoa, mutta harjoitus tuntuu venytetyltä, kun sen hiljaisen esityksen uutuus hiipuu. Huolimatta kunnianhimoistaan, Motor City löytää itsensä risteyskohdasta, joka tasapainoilee kunnianosoituksen ja parodian välillä. Elokuva kutsuu pohtimaan tyylillisen loistokkuuden ja kerronnallisen syvyyden tasapainoa modernissa elokuvassa.
Johtopäätökset: Tie eteenpäin
Vaikka Motor City ei ehkä viitoita vallankumouksellista polkua, se luo ehdottomasti maisemallisen reitin, joka on käynnin arvoinen. Genren harrastajille se tarjoaa nostalgista muistelua rikoselokuvan kulta-aikoihin, vaikka himo jääkin enemmän visuaaliseen houkuttelevuuteen kuin uraauurtavaan tarinankerrontaan. Poncirolin käsissä Motor City muuttuu vähemmän klassiseksi matkaksi ja enemmän räiskyväksi kyydiksi, jota värittää liiallisuuden ja mysteerin aikakausi.