Kun puhutaan komediasta, joka sekoittaa neuroottista itsensä analysointia terävään älykkyyteen, Simon Amstellin nimi nousee usein esiin. Hänen uusin esityksensä, “I Love It Here,” mainostettiin merkittävänä poikkeuksena hänen tavalliseen tyyliinsä, mutta Amstellin fanit voivat löytää sen palaavan tuttuihin teemoihin.
Lupaus Uudistumisesta?
Mainonta lupasi uuden suunnan, silti Amstell syventyy tuttuihin itsereflektioihin ja henkilökohtaisiin anekdootteihin. Tarinan keskiössä on loistokkaat Hollywood-juhlat, joissa Amstell riisuu kerroksia epäonnisesta ihastuksestaan tunnettuun poplaulajaan. Se on Amstellia parhaimmillaan, keventämässä syvällisiä havaintojaan odotetun ‘uudistuksen’ jäädessä tutun varjoon.
Jäänyt Refleksiivisyyteen
Faneille, jotka nauttivat Amstellin syvästä persoonallisten omituisuuksien tutkimisesta, uusi materiaali tuntuu turvalliselta paluulta perusasioihin. Näytöksessä hän navigoi tunteitaan ja vuorovaikutuksia juhlissa, joissa liikkuvat julkkikset kuten Baz Luhrmann ja Viola Davis. Nauru kumpuaa hänen lakonisen esityksensä myötä. Mutta täyttääkö tämä toistuva teema uutuuden kaipuun, on subjektiivista.
Melankolinen Sävy
Osioissa, kuten hänen nokkelassa näkökulmassaan Mel Robbinsin self-help-manifestoon, Amstellin huumori loistaa. Juokseva vitsi näyttäytyy hänen taipumuksessaan jakaa anteeksiantoa ansaitsemattomille — hilpeä isku yhteiskunnan konnia kohtaan. Hänen hiipuvan maineensa kepeä tarkastelu lisää koskettavan vivahteen, vihjaillen syvempää eksistentiaalista pohdintaa: “Miten säilyttää merkitys alati uudistuvassa maailmassa?”
Uuden Matkan Etsinnässä
Vaikka ilmoitettu tavoite oli poiketa normista, “I Love It Here” kietoutuu introspektiivisyyden ja huumorin mukavuuteen, jota yleisö odottaa. Se on viihdyttävä, vaikkakaan ei vallankumouksellinen matka maisemassa, missä komedia kohtaa sielukkaita pohdintoja. Kuten Amstell myöntää, “En ole enää epätoivoinen 17-vuotias,” katsoja jää kaipaamaan muutosta, joka olisi yhtä syvällinen kuin tämä retrospektio.
Amstell tarjoaa naurua ja itsereflektiota, mutta kysymys siitä, tarvitseeko hänen luova polkunsa radikaalimpaa tutkimista, jää tulevien esitysten ratkaistavaksi. The Guardian mukaan Amstellin komedia ei toistaiseksi ole määränpäästä vaan matkan maustaen kaikkia tuttuja, omituisia kiertoteitä.